jouluna tai jokaisen uuden vuoden alussa Yoko Ono ottaa New York Timesiin kokosivun mainoksen, jossa lukee ”War is Over (If you want It).”

suuret ikäluokat ja Beatles-fanit tuntevat tämän iskulauseen John Lennonin ja Yoko Onon vuosien 1968-1969 rauhankampanjan keskeisenä sanomana: että kuuluisa ” bed-ins ”ja anthemic” antaa rauhalle mahdollisuuden.”

vuonna 1968 ”sota” viittasi Vietnamin sotaan selkeällä viittauksella: jos tarpeeksi moni mobilisoi vaikutusvaltaa poliitikkoihin ja sodan keinottelijoihin, sota voisi loppua.

”war is over” ei ollut helppo tulppa rauhalle: se oli syytös kaikille, jotka sanoivat haluavansa Vietnamin sodan päättyvän, mutta eivät tehneet mitään sen lopettamiseksi.

Jos luulet, että ”sota on ohi” viittaa vain sotilaalliseen sotaan tai Vietnamiin, tulkitset sen väärin. ”Sota on ohi” on syvempi viesti, joka on henkilökohtaisempi haaste.

me kaikki tunnemme ihmisiä, joiden kanssa olemme konfliktissa. Olemme eri mieltä heidän kanssaan, tai he ovat kärsineet. Ne ” saavat meidät pois tolaltamme.”Ehkä olemme selvästi oikeassa, ja he ovat selvästi väärässä.

ihmisten vihollisten tekeminen antaa meille mahdollisuuden langeta illuusioon siitä, että olemme muita parempia, bonuksena: saamme valittaa paljon ja hoivata epäkohtia, joilla saamme huomiota ja sääliä. Teemme ystävistä ja perheistä liittolaisia, jotka ovat ”meidän puolellamme” — oikealla puolella.

”sota on ohi” haastaa: miten voi sanoa vihaavansa sotaa ja taistelemista maailmassa, kun sallii sen— jopa syleilee sitä — omassa elämässään?

”sota on ohi” haastaa meidät tekemään rauhan ihmisten kanssa: elävien tai kuolleiden, nykyisten tai menneiden. Äläkä vain toivo rauhaa tai rukoile rauhaa: tee rauha.

It ’ s no mystery or secret, how to make peace:

• we let go of the past injury;
• ojennamme oliivinoksan;
• annamme anteeksi; rakastamme;
• ja kohtelemme ja puhumme muille, miten itse toivoisimme, että meitä kohdeltaisiin ja puhuteltaisiin.

jotkut ihmiset elämässämme saattavat vaatia taistelua. Miksi? Ehkä he eivät osaa kuvitella, miltä rauha näyttää, tai he ovat liian kiintyneitä loukkaantumisen tunteeseen. Ehkä he suututtavat meitä, eivät pelkästään siksi, mitä olemme tehneet, vaan siksi, että he ovat loukanneet, vihastuneet ja pelänneet elämässään, millä ei ole mitään tekemistä meidän kanssamme.

näistä ihmisistä saatamme muistaa erään artikkelin otsikon, jonka runoilija Charlotte E. Keyes kirjoitti McCall ’s magazine-lehteen vuonna 1966:” Oletetaan, että he antavat sodan eikä kukaan tule.”

Someone wants a war with you? Älä mene.

voit vapaasti kieltäytyä osallistumasta loputtomaan konfliktiin, jota muut ihmiset vaativat.

• kun he loukkaavat tai syyttävät sinua, älä vastaa;
• kun he yrittävät saada sinut pois tolaltasi, älä ole;
• Vältä heitä kokonaan, jos sinun täytyy, ja toivota sydämessäsi vilpittömästi heille terveyttä, onnea ja mielenrauhaa.

ja me saatamme huomata, jos kurkotamme, että toinen todella haluaa rauhaa yhtä kovasti kuin mekin.

lopuksi, jos et tee mitään tietämäsi sodan lopettamiseksi, jää kysymään: ”Rakastanko sotaa enemmän kuin rauhaa? – Miksi?”

silloin olet osunut ”sota on ohi” – kappaleen todelliseen kohteeseen: omaan sydämeesi, josta kaiken rauhan on alettava.

tästä virsi: olkoon rauha maassa, ja alkakoon se minusta.

tuntemasi sota — konflikti muiden kanssa, ristiriidat itsessäsi — se kaikki voi päättyä, ja se voi päättyä tänään.

Jos haluat.